Tulostusversio

4/2015

Professori tutkii yksityisyyttä

Teksti: Päivi Männikkö
Kuvat: Olli Häkämies

Päivi Korpisaaren valokuva

”Moni ajattelee, että tietojen keräämisellä ei ole väliä. Tietojen julkisuus tai yhdistely voi kuitenkin osoittautua ongelmalliseksi myöhemmin”, sanoo viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari.

Ihmiset haluavat päättää tietojensa käytöstä itse, mutta aina se ei ole mahdollista – varsinkaan julkisuuden henkilölle. Joskus avoimuus on kuitenkin tietoista. Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari ihmettelee halua tuoda yksityisasiat julkiselle areenalle.

Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaaren haastattelu osuu päivälle, jona julkistetaan vuoden 2014 verotuksen julkiset tiedot. Päivän uutisjutuissa kerrotaan, kuinka paljon viime vuonna ansaitsivat esimerkiksi tunnetut kapellimestarit, yritysjohtajat ja urheiluselostajat. Median ”verokoneissa” maakunnan suurituloisimpien tulokehitystä voi tarkastella 15 vuoden ajalta, havainnollisin grafiikoin höystettyinä.

”Jos verotiedot julkaistaan kaavamaisesti sellaisinaan, mutta lehdessä on muuta journalismia, voidaanko verotietojen julkaisua pitää journalismina?” Korpisaari miettii.

Oikeudenalojen risteyksessä

Mediassa näkyvät verotiedot ovat osa sananvapauden ja yksityiselämän suojan välistä rajankäyntiä, jota Korpisaari seuraa työkseen. Hänen väitöstutkimuksensa käsitteli sananvapautta ja yksilönsuojaa valtiosääntöoikeuden sekä vahingonkorvaus- ja rikosoikeuden kannalta. Nykyisessä tehtävässään viestintäoikeuden professorina hän tutkii ja opettaa muun muassa joukkoviestintään, sananvapauteen, tietosuojaan ja yksityisyyteen liittyviä asioita.

Viestintäoikeus on nuori oikeudenala. Helsingin yliopistossa Korpisaari on ensimmäinen viestintäoikeuden professuurin haltija. Viestintäoikeutta voi opiskella myös Lapin yliopistossa, jossa oppiaineen nimi on informaatio-oikeus. Jälkimmäinen painottaa enemmän tietojen saatavuuden ja käsittelyn tutkimusta.

Oma oppituoli antaa paremmat resurssit yksityisyydensuojan ja tietosuojan opettamiseen.

”Ne ovat aiemmin jääneet helposti vähän marginaaliin, koska ne ovat perinteisten oikeudenalojen, kuten hallinto-, rikos- ja työoikeuden, valtiosääntöoikeuden ja Eurooppa-oikeuden leikkauspisteissä”, Korpisaari sanoo.

Hänen mukaansa tietosuoja-asiat ovat nyt oppiaineessa hyvin ajankohtaisia. Meneillään on kaksi tutkimusprojektia, jotka käsittelevät henkilötietojen suojaa ja matkapuhelinten paikannustietojen käyttöä. Ensiksi mainitussa on tekeillä myös väitöstutkimus.

Sananvapaus ja yksityisyys rinnakkain

Professori Korpisaarta on totuttu näkemään julkisuudessa kommentoimassa ilmiöitä, joissa liikutaan sananvapauden ja yksityiselämän suojan välissä.

Suomessa tuomioistuimet ovat aiemmin korostaneet yksityisyyden merkitystä, kun taas Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisuissa sananvapaus on voinut painaa vaakakupissa enemmän.

Suomen uusimmissa oikeusratkaisuissa punnukset ovat tasoittuneet. Esimerkkinä tapauksesta, jossa vaaka keikahti sananvapauden puolelle, Korpisaari mainitsee uutisoinnin tunnetun liikemiehen väitetystä syrjähypystä. Korkeimman oikeuden (KKO) mukaan liikemiehen ja tämän seuralaisen kunnian ja yksityiselämän suojaa ei loukattu, vaikka lehti ei kyennyt esittämään riittäviä perusteita kaikkien väitteiden tueksi. Ratkaisuun vaikutti se, että väitetyn syrjähypyn toinen osapuoli oli itse kuvaillut tapahtumia toiselle lehdelle.

Toiselle taholle annettu haastattelu oli yksi KKO:n vapauttavan tuomion peruste myös tapauksessa, jossa entinen kumppani kertoi viihdelehdelle taiteilijan parisuhde-elämästä. Taiteilija kiisti ex-kumppaninsa tiedot toisessa julkaisussa.

”Asianomainen ei kuitenkaan olisi kertonut asioistaan, ellei yksi lehti olisi ensin uutisoinut niistä”, Korpisaari huomauttaa.

Julkisuus voi olla valinta

Kynnys tuomita uutisointi julkisuuden henkilön yksityisasioista on nykyisin varsin korkealla, mikäli yksityiselämä on osa henkilön julkista imagoa:

”Esimerkiksi jos asiat eivät ole niin hyvin kuin on annettu ymmärtää, ja se tulee julkisuuteen, nykykäytännön valossa on hyvinkin mahdollista, että uutisointi ei johda tuomioon”, Korpisaari sanoo.

Taiteilijan tapauksessa korkein oikeus katsoi, että yksityiselämänsä julkisuuteen tuoneella henkilöllä voi olla korostunut toimintavelvollisuus, mikäli hän ei halua asioidensa julkista käsittelyä. Korpisaaren mukaan kyseessä oli ”aika erikoinen konstruktio”:

”On vaikeaa ajatella, että esimerkiksi pahoinpitelyrikoksen uhrille asetettaisiin erityinen toimintavelvollisuus.”

Hän kuitenkin kummastelee tarvetta kertoa julkisuuteen intiimeistä asioista.

”Jos antaa haastattelun parisuhteensa päättymisestä, pitää aina muistaa kumppanin yksityiselämän suoja. Joko täytyy olla entisen kumppanin suostumus tai tietojen pitää olla yleisesti siinä määrin jo aikaisemmin julkisuuteen tulleita, ettei yksityiselämää loukata.”

Netti ei unohda

Mitä julkisuuden henkilöt edellä, sitä me muut perässä. Nyt annamme itsestämme vapaaehtoisesti tietoja sovelluksiin ja palveluihin sekä kerromme elämästämme ja kommentoimme muita sosiaalisessa mediassa. Onko kunnialla ja yksityisyydellä tätä menoa kohta enää merkitystä?

”Kunnianloukkauksista tehdään yhä paljon tutkintapyyntöjä poliisille, viitisentuhatta vuodessa. Se osoittaa, että ihmiset kokevat kunnian tärkeänä arvona, jota halutaan puolustaa”, Korpisaari huomauttaa.

Erästä sosiaalisen median ajan lieveilmiötä edustavat rikoksista tuomittujen nimien tai valvontakamerakuvien julkaiseminen. Korpisaari muistuttaa, että kuvan levittäjällä tulisi olla riittävät perusteet väitteelleen. Muuten hän saattaa syyllistyä kunnianloukkaukseen.

Netissä on myös yksityishenkilöiden ylläpitämiä sivustoja, joilla julkaistaan systemaattisesti listoja tietynlaisista rikoksista tuomituista. Kyse on siis henkilörekistereistä.

”Silloin on pohdittava, onko kyse journalismista, ja jos ei ole, mikä on se peruste, jolla niitä käsitellään netissä. Yksityisestä käytöstä ei ole kyse, kun tiedot ovat netissä.”

Olisiko valistuskampanjasta apua ilmiantolistojen kaltaisten ylilyöntien kitkemisessä?

”Onko lainsäädäntö ajan tasalla, vai pitäisikö tehdä selvemmät pelisäännöt?” Korpisaari vastaa toisella kysymyksellä.

”Nyt henkilörekisterien julkaisu netissä näyttäisi olevan kiellettyä, mutta siitä ei nosteta syytteitä.”

Toisaalta laittomasti julkaistujen tietojen julkaisija ja ylläpitäjä on helppoa pitää piilossa verkossa, eikä mikään estä julkaisemasta samoja tietoja uudelleen vaikkapa eri palvelimella.

”Uhrit saattavat olla aika voimattomia somen ja internetin edessä.”

-----

Päivi Korpisaari

  • Helsingin yliopiston viestintäoikeuden professori 2014–
  • dosentti, oikeustieteen tohtori
  • tutkijana Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa 2003–2014

Lue myös

Oikeudessa kokonaisuus ratkaisee »
Päivi Korpisaari ja sosiaalinen media »

Bookmark and Share
Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto
 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.